Kennel

Asumme Pappisissa, Joutsaan kuuluvassa pienessä kylässä melkein metsän keskellä. Meillä ja koirilla on paljon omaa tilaa (ainakin ulkona). Kasvatus on hyvin pienimuotoista pentue pari vuodessa. Kaikki koiramme asuvat sisällä meidän kanssa. Välillä tuntuukin että asun itse koirankopissa. Harrastamme näyttelyitä ja muita koiramaisia juttuja.



Oikeastaan kaikki alkoi siitä, että olimme ihan eläinhulluja siskojeni kanssa. Keräsimme linnut, myyrät ja sisiliskot, 
mitä vain löysimme. Teimme terraatioita ja pyydystimme kaloja ym. MUTTA meillä ei ollut omaa koiraa ja raahasimme kaikki kylän koirat meille. Ruokimme ja hoidimme niitä ja toivoimme, että joku niistä voisi asua meillä. Siihen aikaa oli paljon koiria 
irti kylillä ja aina kun ilmestyi uusi koira, toivoimme ettei sillä ollut omaa kotia ja jonka me olisimme voineet pitää. Mutta eipä isä ja äiti suostuneet.. no kissan saimme... mutta EI SE  koirakuume hellittänyt. Mummolassa oli samojedi ja vihdoin meillekin saatiin oma koira. Taisi olla joskus -76 ja  rodultaan karjalankarhukoira. Kävimme hoitamassa pentuja ahkerasti ja vihdoin saimme oman pennun kotiin. Piki oli ihana koira, mutta jäi auton alle n.2 vuotiaana.
Seuraavaksi meille kotiin hankittiin collie narttu Snowflake kuvassa soopelin värinen. Itse muutin siihen aikoihin omaan kämppään ja ostin ihka oman koiran. Oli vuosi1978 ja sain ensimmäiset omat rahat ja niillä ostettiin koira tottakai! Se oli nimeltään Sherehkan. Olin kovasti ihaillut Tanskandogeja, mutta niitä ei ollut tarjolla, joten päädyin tricolor-väriseen Collieurokseen. Tämä päätyi lopuksi asumaan vanhemmilleni ja eli siellä kunnioitettavaan 13 vuoden ikään, hyvän elämän. 

1989 seuraava koirani oli myös Collie uros, mutta tällä kertaa blue merle ja kasvattajana kuinka ollakaan siskoni Elina. Koiran nimi oli Thomdy Dom's Eternal Hope "Toni"
Kun Toni oli lähemmäksi vuoden vanha aloin miettiä sille sitten kaveria ja olin nähnyt näyttelyissä tollereita, joten päätin hankkia sellaisen. Vuoden odottelun jälkeen sain uros pennun  nimeltään Ninja firefox, kotoisasti Jesse 1991 
Jesse kävi näyttelyissä jonkin verran, paras tulos taisi olla 1 ja sen uraputki olikin lähinnä metsästys, missä se oli haka, mutta turha oli lokkeja tai variksia sille näyttää. Metsälinnut oli parhaita sen mielestä, ja sorsiakin se löysi ihan oma-aloitteisesti. 

1992 Tuli meille ensimmäinen pyreneittenkoira Grandvillers fancy, joka oli jo iäkkäämpi koira. Aluksi sen piti mennä Elinalle mutta loppujen lopuksi se jäi minulle ja asuimme Jyväskylän laita-alueella pienessä yksiössä.

 Tammikuussa keväällä 1993 seuraava hankinta oli japaninpystykorva Käpälän Amuletti (Miska) Äitini pennuista. 


Loppu keväästä alkoi olla ahdasta yksiössäni ja ulkoilu mahdotonta noin erikokoisten koirien kanssa joten päätimme siirtyä maaseudun rauhaan ja päädyimme Lievestuoreelle.

1993. Heinäkuussa syntyi ensimmäinen pyry-pentue, josta jätin pennun kasvamaan itselle. Pentueen rekisteröi Elina ja pennun nimeksi tuli Thomdy Dom's Rasavilli, kutsumanimeltään Pirre. 


1993 Marraskuussa äidilläni oli tolleri-pentue ja jouluna meille muutti uusi tyttö-tollo Käpälän Hokkus pokkus. Noppa oli huikea persoona ja eli lähes 15 vuotiaaksi. 

Kennelnimen sain vuonna 1995. Siitä tuli Mahti Vahdin.


1997 Syksyllä muutimme Joutsaan ja täällä olemme vielä toistaiseksi. 1999 loppukesästä meille tuli ensimmäinen mitteli Ranskasta. Nova du manoir des anges, joka oli silloin noin 7kk vanha. Siitä alkoi sitten tämä mittelihurahdus isompien rotujen jäädessä sivumpaan.




vuosi 2003 syntyi vihdoin kauan yritetty pyreneittenkoira pentue täällä ollessa ja siitä jäi ainoa tyttö tietenkin tänne itselle, kyllä sitä kauhulla odotettiin terveystutkimuksen tuloksia. jos se ei olisi tarpeeksi terve jalostuskäyttöön olisi pyryjen kasvatus loppunut siihen. muut kasvattini olivat jo iäkkäitä mutta onneksi kävi näin, että koiralla oli A-lonkat.terveet kyynärpäät terveet polvet ja ulkonäköäkin on jos ei ota huomioon Donnan ihanaa talvinenää.

Tässäpä enimpiä muistoja vuosien varrelta, jos alan kertoa mitä minäkin vuonna tapahtui ja kenellä oli pennut voisitte pitkästyä ja toiseksi sivua riitäisi loputtomiin, joten lopetan menneisyyden tilityksen tähän.
Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmat ovat aika auki  Meillä koirat asuu sisällä ja pennut kasvaa sängyn alla ja keittiössä(:  Toiminta on hyvin pienimuotoista.
Yritän valita pennun ostajalle  omistajansa näköisen pennun ja toivon että jokainen kasvattini saa arvoisensa kodin. Kaikki ei halua näyttelykoiraa, kaikista ei tule näyttelykoiraa. Tärkeintä on se omistaja on tyytyväinen koiraansa ja koira omistajaansa.



1 kommentti:

  1. Hei Marja-Leena,

    Vieläkö Mittelspitz-tyttö Fiorella on kotia vailla?

    Kyselee
    Marjut Cihangir Kouvolasta
    marjut.cihangir@gmail.com
    +35840 5057234

    Olen suurien koirien jälkeen (seropi, schäfer ja bernhardilainen, kaikki uroksia) ja yli 20 vuotta ilman karvakaveria vailla etsimässä itselleni lenkki- ja touhukaveria.

    -Olen ollut eläkkeellä jo jonkin vuoden
    -En ole harrastanut koiranäyttelyitä
    -Etsin ilman metsästysviettiä olevaa karvatassua, koska en varmaankaan jaksa tarjota tarvittavaa liikuntaa sellaiselle ja oletan, että tulisimme kyllä toimeen mittelin kanssa.
    -Asun omakotitalossa, jossa kyllä riittää tilaa niin sisällä kuin pihallakin (puutarhatöitä) :)

    VastaaPoista